Tämä äiti aloitti kotona vietetyn ajan jälkeen työt vuoden alussa ja tahtomattaan työkuviot sotki ajan kanssa täysin harrastamisen. Ompelusta tuli pakkopullaa, ei huvittanut kun ei ollut aikaa.
Joten blogikin alkoi kokea hidasta kuolemaa. Muutama pikku ompelu silloin tällöin, perus juttuja, perus vaatetta käyttöön omille lapsille välillä jotain itsellekkin. Kuvien ottaminen niistä tuntui turhalta, ei ollut tarpeeksi aikaa eikä mielenkiintoa.
"Näillä mennään nyt", ajattelin ja jäin odottamaan sitä suurta inspistä ja AHAA-elämystä.
Annoin itselleni armoa ja keskityin arjen järjestelyyn ja sujuvaan rullaamiseen reilun kahden vuoden tauon jälkeen. Ja sitä aikaa kului. Vuosi oli aika rankka kaikin puolin. Hukkasin itseni jonnekin. Meni kevät. Tuli kesä ja vaihtui syksyksi. Pikku hiljaa huomasin ajatuksen taas virtaavan ompelun ja blogin suuntaan. Syksyllä sitten se iski. INSPIS. Se ihana tunne kun kädet syyhyten kaivat ideat aivonystyröistä ja tuotat sen kaiken aivopierun valmiiksi tuotokseksi.
Alan pikku hiljaa lämmetä ja herätä eloon.
Olkoon tämä blogin henkiinherätys ja samalla itselleni. Haluan selättää tämän jumin ja olla taas oma touhukas itseni.
Syksyisen aivopierun tulos
Kiitos ja pitäkää peukkuja, vielä täältä noustaan!
-Sanna-
Löysinpäs kivan blogin :) Ihania ompeluksia ja kaikkea muuta kivaa :) Jään lukijaksesi! Mukavaa alkanutta vuotta ja tsemppiä arkeen. Työn ja arjen sovittaminen yhteen pitkän kotona olon jälkeen on hankalaa, pikkuhiljaa eteenpäin! :)
VastaaPoistaKiitos! Tervetuloa lukijaksi! Yllätti tosiaan itsenikin miten pitkään työarkeen sopeutuminen kesti. Vuosi melkein kulunut ja nyt vastaa alkaa homma pyöriä. Ehkä sitä myötä myös tämä harrastustus. :)
Poista