Setti pikku pojalle

Työkaverini pojalle äidin itsensä ostamasta kankaasta haalari koossa 98.

Sekä oman kangasvaraston tyhjennystä. 

Haalarille kaveriksi perus T-paidat.

Autopaita osoittautui kuulemma ehdottomaksi lemppariksi.

Pojat on poikia ;)

Farkkuhuivi, ainakin melkein

Neitiseni kaverille synttärilahjaksi  farkun näköisestä

 trikoosta huivi ja ruusukepipo.

Tämä kangas,  jonka ostin heräteostoksena  paikallisesta kangaskaupasta, Palttiinasta, osoittautui tosi hyvälaatuiseksi. Tosi paksua ja napakkaa trikoota, josta tein ensin neidille itselleen ryppylahkeiset leggarit. Ne menivät tosin samantien käyttöön, joten kuvaa en niistä vielä ennättänyt nappaamaan. 

Nosh-kutsujen antia

Olen jo pitkään halunnut tuoda ihanat Noshin vaatteet 

kaikille tutuksi vastapainona Miikkareille ja muille.

Itse olen ommellut Noshin kankaista jo tovin, joten halusin et mun kamuilla olisi mahdollisuus saada näitä ihanuuksia ilman sitä ompelutaitoa.

Joten järjestin viime vuoden lopulla ensimmäiset Nosh-kutsut kotonani.

Muut tilasi vaatteita ja minä kankaita,

Nämä valmistui ensimmäisenä neidilleni, 

osa tuotoksista jätkilleni odottaa vielä valmistumistaan

Täältä voit käydä lukemassa lisää Noshista.

Itse meinaan järjestää keväällä uudet kutsut, kohta saapuvat kevään uudet ihanuudet.

Vinoraitamekko

Kaavatestailua itselle.

Halusin pussihelmaisen mekon.

Ikasyrin vinoraita joustogollegesta syntyi hihaton mekko, jota pystyisi pitämään myös paidan kanssa.

Kaava vaatii vielä vähän fiksailua ja hienosäätöä, mutta käyttövaate tuli silti.

Ompelujumin selätys

Tämä äiti aloitti kotona vietetyn ajan jälkeen työt vuoden alussa ja tahtomattaan työkuviot sotki ajan kanssa täysin harrastamisen. Ompelusta tuli pakkopullaa, ei huvittanut kun ei ollut aikaa.

Joten blogikin alkoi kokea hidasta kuolemaa. Muutama pikku ompelu silloin tällöin, perus juttuja, perus vaatetta käyttöön omille lapsille välillä jotain itsellekkin. Kuvien ottaminen niistä tuntui turhalta, ei ollut tarpeeksi aikaa eikä mielenkiintoa. 

"Näillä mennään nyt",  ajattelin ja jäin odottamaan sitä suurta inspistä ja AHAA-elämystä.

Annoin itselleni armoa ja keskityin arjen järjestelyyn ja sujuvaan rullaamiseen reilun kahden vuoden tauon jälkeen. Ja sitä aikaa kului. Vuosi oli aika rankka kaikin puolin. Hukkasin itseni jonnekin. Meni kevät. Tuli kesä ja vaihtui syksyksi. Pikku hiljaa huomasin  ajatuksen taas virtaavan ompelun ja blogin suuntaan.  Syksyllä sitten se iski. INSPIS. Se ihana tunne kun  kädet syyhyten kaivat ideat aivonystyröistä ja tuotat sen kaiken aivopierun valmiiksi tuotokseksi.

Alan pikku hiljaa lämmetä ja herätä eloon.

Olkoon tämä blogin henkiinherätys ja samalla itselleni. Haluan selättää tämän jumin ja olla taas oma touhukas itseni.

 

Syksyisen aivopierun tulos

 Kiitos ja pitäkää peukkuja, vielä täältä noustaan!

   -Sanna-