Isoin jätkistäni, siis esikoiseni, sai vihdoin ja viimein hupparinsa valmiina. Tämänhän leikkasin jo keväällä, mutta jostain syystä se vain jäi seisomaan. Hupparin olen viimeksi ommellut yläasteen käsityötunnilla, josta tosiaan on vierähtänyt aika monta vuotta.
Ehkä pienimuotoinen pelko takaraivossa, että tämä olisi jotenkin vaikea. Pyh ja Pah, sanon minä.
Vauhtiin kun pääsin, niin tämähän sujui ihan sukkelaan, eikä edes ollut vaikea.
Ja suurin kiitos tuli pojalta, joka monena aamuna peräkkäin lähti kouluun tämä huppari päällä.
Jes, kerrankin äidin tekele kelpaa herra 8.V:lle! :)
Hihassa pieni "kännytasku"
Väri pääsee oikeuksiinsa enemmän näissä sovituskuvissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti olisi kiva!