Farkuista takki

Meidän suvun yksi pikku neideistä sai jouluna paketista tälläisen setin,

 Oma pikku mieheni toimi hetken mallina. 

Hieman ehkä tyttömäistä hänen makuun.

Samainen neiti vietti 2.v synttäreitä äskettäin ja lahjaa miettiessäni muistin joulun lahjukset ja tuumasin et nehän tarvii ehdottomasti TAKIN koossa 92 kaverikseen.

Olen jo jonkin aikaa haalinut kirppikseltä ja suvulta vanhoja farkkuja ajatuksena tehdä niistä joskus jotakin. Niistä syntyi nyt ensiksi tämä takki.

Uutena on hankittu ainoastaan vuori, resori ja vetskari.

Aivan ihanaa antaa lahjaksi jotain itse tekemää.

Niin palkitsevaa ja tunteikasta, joka kulmasta katsottuna.

MINECRAFT RULES!!

Siitä hetkestä kun minusta tuli äiti on kulunut 10 vuotta. 

Huh huh! Ajatella jo 10 vuotta. 

Joo, äidit ei pysy perässä, tiedetään :)

Esikois poikani täytti kokonaiset 10.V  Sitä juhlittiin Minecraft tyyliin. Se on SE tän hetken HITTI poikien ja miksei tyttöjenkin keskuudessa.

Ajattelin ottaa riskin ja kokeilla tehdä pojalleni pikästä aikaa jotain niin,
 ettei ole itse valitsemassa kankaita ja mallia.

Nettiä selatessani yksi ilta etsin vinkkejä synttärikoristeluita varten  ja syntyi idea,

 se ihana ja niin innostava aivopieru!!!

Siitä syntyi Minecraft-paita kokoa 134. Ei yhtä ilman toista, kaveriksi mätsäävät housut.

Nämä löytyi synttäripaketista aamulla ja ne päällä juhlittiin koko päivä.

 JES, mie onnistuin. ;)

Tältä itse juhlat muuten näytti.

Muutama LeikkaaLIIMAAaskartele tunti tuli vietetteyä. 

Ajattelu käännetty hetkeksi neliskanttiseksi.

Kaikki löytyi internetin ihmeellisestä maailmasta.

 Tulostimen värikasetti on kulutettu loppuun. :)

Ohjelmanumerona mm. Nerf-ammuntaa,

 jossa maalitauluna "Ripulidörtsiksi" ristitty 3D-ukkeli ja Minecraft Bingo.

Tulostettavia Minecraft juttuja:

Täältä ja täältä.

Ideoita ja Bingo täältä

"Ripulidörtsi" täältä

Rusettihuppari

Neitiseni armottomaan hupparipulaan huppari rusettijoustogollegesta.

Hieman varovasti läksin hupparia tekemään kun neidille ei tunnu kelpaavan oikein mikään enää. Ensin tästäkään ei tykätty, kun on kuulemma liian löysä. Päällä se on kuitenkin ollut jo monet kerrat. Huh.  Uskallan siis tehdä näitä lisääkin.

Kunhan kankaiden kanssa päästään yhteisymärrykseen. HUOH! 

Pienen miehenalun asusteita

Työkaveri sai pienen vauvantuoksuisen nyytin.

Tekaisin kangasvarastojen kätköissä marinoituneesta farkkutrikoosta jotain pientä pakettiin.

Handmade-merkki Majapuulta.

Äitiäkin muistettiin suklaalla ja kahvilla.

Tälläinen ihana pieni mies uusissa hatuissaan ja töppösissään.

Lisää sovituskuvia tästä pienestä ihanuudesta löytyy

 äidin pitämästä blogista And Something Daily.

Setti pikku pojalle

Työkaverini pojalle äidin itsensä ostamasta kankaasta haalari koossa 98.

Sekä oman kangasvaraston tyhjennystä. 

Haalarille kaveriksi perus T-paidat.

Autopaita osoittautui kuulemma ehdottomaksi lemppariksi.

Pojat on poikia ;)

Farkkuhuivi, ainakin melkein

Neitiseni kaverille synttärilahjaksi  farkun näköisestä

 trikoosta huivi ja ruusukepipo.

Tämä kangas,  jonka ostin heräteostoksena  paikallisesta kangaskaupasta, Palttiinasta, osoittautui tosi hyvälaatuiseksi. Tosi paksua ja napakkaa trikoota, josta tein ensin neidille itselleen ryppylahkeiset leggarit. Ne menivät tosin samantien käyttöön, joten kuvaa en niistä vielä ennättänyt nappaamaan. 

Nosh-kutsujen antia

Olen jo pitkään halunnut tuoda ihanat Noshin vaatteet 

kaikille tutuksi vastapainona Miikkareille ja muille.

Itse olen ommellut Noshin kankaista jo tovin, joten halusin et mun kamuilla olisi mahdollisuus saada näitä ihanuuksia ilman sitä ompelutaitoa.

Joten järjestin viime vuoden lopulla ensimmäiset Nosh-kutsut kotonani.

Muut tilasi vaatteita ja minä kankaita,

Nämä valmistui ensimmäisenä neidilleni, 

osa tuotoksista jätkilleni odottaa vielä valmistumistaan

Täältä voit käydä lukemassa lisää Noshista.

Itse meinaan järjestää keväällä uudet kutsut, kohta saapuvat kevään uudet ihanuudet.

Ompelujumin selätys

Tämä äiti aloitti kotona vietetyn ajan jälkeen työt vuoden alussa ja tahtomattaan työkuviot sotki ajan kanssa täysin harrastamisen. Ompelusta tuli pakkopullaa, ei huvittanut kun ei ollut aikaa.

Joten blogikin alkoi kokea hidasta kuolemaa. Muutama pikku ompelu silloin tällöin, perus juttuja, perus vaatetta käyttöön omille lapsille välillä jotain itsellekkin. Kuvien ottaminen niistä tuntui turhalta, ei ollut tarpeeksi aikaa eikä mielenkiintoa. 

"Näillä mennään nyt",  ajattelin ja jäin odottamaan sitä suurta inspistä ja AHAA-elämystä.

Annoin itselleni armoa ja keskityin arjen järjestelyyn ja sujuvaan rullaamiseen reilun kahden vuoden tauon jälkeen. Ja sitä aikaa kului. Vuosi oli aika rankka kaikin puolin. Hukkasin itseni jonnekin. Meni kevät. Tuli kesä ja vaihtui syksyksi. Pikku hiljaa huomasin  ajatuksen taas virtaavan ompelun ja blogin suuntaan.  Syksyllä sitten se iski. INSPIS. Se ihana tunne kun  kädet syyhyten kaivat ideat aivonystyröistä ja tuotat sen kaiken aivopierun valmiiksi tuotokseksi.

Alan pikku hiljaa lämmetä ja herätä eloon.

Olkoon tämä blogin henkiinherätys ja samalla itselleni. Haluan selättää tämän jumin ja olla taas oma touhukas itseni.

 

Syksyisen aivopierun tulos

 Kiitos ja pitäkää peukkuja, vielä täältä noustaan!

   -Sanna-

Kukkahaalari

Lastemme serkku-tyttönen vietti 1.V synttäreitä,

 sinne tekaisin neitosen äidin valitsemasta kankaasta haalarin koossa 86.

 

 

Kaavana Villikko OB 1/13